Mää oon niin sukhi!

Yhteistyössä Sukhimatot

Sukhi on nepalia ja tarkoittaa onnellista. Onnellisuuteen on elämässä toki paljonkin syitä, mutta ei käy silti kieltäminen etteikö Sukhimatoilta meille lennähtänyt upea käsintehty tilkkumatto olisi hitusen lisännyt tuota onnellisuuden tunnetta ;) Saanen esitellä: tässä on Elif. Se saapui meille Turkista ja sen on tehnyt taitava matontekijä Ayla :)

Alunperin nepalilaisiin huopapallomattoihin keskittynyt Sukhimatot on laajentanut valikoimaansa ja nykyään mattoja saa Nepalin lisäksi taitavilta matontekijöiltä Intiasta, Marokosta ja Turkista. Maton valmistus alkaa vasta, kun tilaus tehdään, joten maton voi räätälöidä sen näköiseksi kuin haluaa ja sen huolelliseen valmistamiseen menee joitakin viikkoja. Sukhin filosofiaan kuuluu pitää matontekijöistään hyvää huolta ja maksaa heille kunnon korvaus. Mattojen hinnat eivät kuitenkaan ole yhtään sen isompia kuin muissakaan kaupoissa, sillä Sukhi tekee yhteistyötä suoraan käsityöläisten kanssa ilman välittäjiä, turhia varastoja tai kalliita liiketiloja. Näin kulut pidetään pieninä ja tokihan se vaikuttaa myös kuluttajahintoihin.
 

Tuo Elif-mattoni kuuluu tosiaan Turkista tuleviin Sukhi-tilkkumattoihin (englanniksi patchwork-matot). Patchwork-matot ovat käsintehtyjä itämaisia mattoja, jotka kootaan erilaisten mattojen paloista. Tilkkujen alkuperäisen värin lisäksi matot värjätään kaksi kertaa. Mattoja löytyy 14 värissä ja mahdollisuus on tosi värikkäisiin ja huikeisiin vaihtoehtoihin. Jos meillä olisi muuten minimalistisempaa ja värittömämpää, olisin mielelläni nähnyt olohuoneessamme jonkun upean turkoosin tai vihreän maton, mutta kun meillä on tätä sälää niin paljon ja seinissä väriä ja kuviota, valitsin maton sävyksi hillityn harmaan. Sävy sopii mielestäni kauniisti olohuoneeseemme ja matto on tosi kestävän ja mukavan tuntuinen.

Käykääpä kurkkaamassa Sukhin nettisivuilta valikoimaa. Sieltä löytyy toinen toistaan upeampia mattovaihtoehtoja: villa- ja huopamattoja Intiasta, huopapallomattoja Nepalista, patchwork-tilkkumattoja Turkista sekä sisustuslehdissä ja blogeissa tiuhaan esillä olleita Beni Ouarain -mattoja Marokosta. Aivan ihania kaikki. Jotenkin niin sukhejakin :)

Kaupallinen yhteistyö: Sukhimatot

Ihana tapaaminen

Meillä kävi tänään ainutlaatuinen vieras. Oikean asemapäällikön tytär. Nainen, jonka lapsuudenkoti asemamme on ollut. Oli niin mahtavaa kuulla, minkälaista täällä oli silloin ennen vanhaan, kun junat kulkivat, oli ihmisiä, elämää, tehtaita ja teollisuutta.

Perhe oli muuttanut asemalle vähän matkan päästä vuonna 1950 - resiinalla! Ensin heillä oli käytössään kamari ja keittiö, mutta perhekoon kasvaessa valtio teki lisää tilaa ja ensin tehtiin huone yläkertaan ja sitten asuintilaa annettiin lipputoimistosta sekä lämpimän makasiinin puolelta ja lopulta vielä siivu asemahallista. Noh, oli lapsiakin seitsemän, joten tila tuli tarpeeseen :)

 

Ihmetellen kuuntelin, kun entinen asukas osoitteli paikkoja pihalla. Tuolla oli omenapuita, tässä pioneja ja istuskelupaikka, tuolla orapihlaja-aidan kulmassa pihasauna... Mitä ihmettä niille oikein tapahtui? Miksi ne eivät voineet jäädä? :( Kaikki vaihtui betonireunuskivillä reunustettuun nurmikenttään, kaupan päälle pari äärimmäisen rumaa hevosrakennusta ja vanhan pihahuussirakennuksen peltiverhoilu. Vanhoista omenapuista ei tietoakaan. En haluasi kenenkään tekosia kritisoida, mutta aina sitä jotenkin toivoo, että olisi arvostettu enemmän sitä mitä on ollut. Toivotaan, että jälkipolvet hyväksyvät meidän tekosemme ja arvostavat mm. istuttamiamme puita ja pioneja.

Sisäpuolen pintamateriaaleista ja sen semmoisista en oikein tajunnut kysellä. Tuli vasta myöhemmin mieleen. Ulkoväri on kuulemma aina ollut keltainen. Olemme miettineet talon maalausta ja väriksi jotain hyvin vaaleaa, mutta täytyisikö tässä nyt kuitenkin pitäytyä perinteissä ja maalata edelleen keltaiseksi ;) Paljon kysyttävää jäi, mutta onneksi sisaruksia on tosiaan monta ja nyt yhteen on muodostettu yhteys. Aseman aikaiset tarinat ja ihmiset ovat meille tervetulleita! Ihana tapaaminen kaiken kaikkiaan <3